Hiilijalanjäljen laskenta on yhä useammalle organisaatiolle arkipäivää. Se tarjoaa organisaatiolle hyvän tavan tarkastella ilmastovaikutuksiaan. Mutta mitä laskennalla todella tavoitellaan? Usein puhutaan tulosten raportoinnista mutta harvemmin siitä, miten laskennan lähtödata, eli tiedot organisaation hankinnoista, menoista ja muista kuluista, ohjaavat itse toimintaa. Tässä kirjoituksessa pureudumme siihen, miksi lähtödatan laatu on keskeistä, mitä eroja on kulutus- ja aktiviteettipohjaisten laskentatapojen välillä, ja miksi helppouden ja automaation sijaan katse kannattaa kääntää kohti toiminnan kehittämistä.
Aktiiviperusteinen vs. kulutusperusteinen: kumpi antaa tarkemman kuvan?
Hiililaskennan prosessissa yksi tärkeimpiä vaiheita on valita sopiva päästökerroin, mikä vastaa lähtödatan tietoja. Kulutusperusteinen eli kirjanpitoon perustuva päästölaskenta perustuu yksinkertaisimmillaan organisaation rahankäyttöön. Kulutusperusteisessa laskennassa erityisesti helppous viehättää, sillä jokaisella yrityksellä on kirjanpitoa minkä pohjalta hiililaskenta voitaisiin toteuttaa. Kulutusperusteinen laskenta on hyödyllisiä erityisesti silloin, kun tarkkaa tietoa ei ole vielä saatavilla. Toisaalta sen epävarmuudet ja rajoitteet ovat hyvä tunnistaa. Esimerkiksi uuden työtuolin hintahaarukka voi olla valmistajasta ja myyjästä riippuen kymmenistä euroista jopa tuhansiiin euroihin, mutta kaikille tuoleille käytettäisiin kulutusperusteisessa vertailussa samaa päästökerrointa (mikä todennäköisesti olisi vielä huonekaluille tarkoitettu yleinen kerroin). Tämä voi aiheuttaa vääristymää päästölaskennan tuloksiin, eikä välttämättä ohjaa ilmaston kannalta parempaan toimintaan.
Aktiiviperusteinen laskenta perustuu sen sijaan konkreettisiin toimintoihin: energiankulutukseen, ajettuihin kilometreihin tai tuotantomääriin. Tämä tekee siitä lähtökohtaisesti tarkemman ja läpinäkyvämmän, mutta myös vaativamman toteuttaa. Tässä korostuu lähtödatan merkitys. Esimerkiksi omien ajoneuvojen osalta tarkin tulos saadaan seuraamalla polttoaineiden litrakulutusta. Jos organisaatio ei kuitenkaan kerää dataa polttoainekulutuksesta litroina, hyödynnetään ajettujen kilometrien seurantaa tai ostokuitteja (eli kulutusperäistä kerrointa).
Lähtödata ohjaa (ja kehittää) toimintaa
Moni näkee päästölaskennan lopputuloksena vain luvun, joka raportoidaan sidosryhmille. Vaikka läpinäkyvä viestintä on osa päästölaskentaa, tärkeämpää on se, mitä tapahtuu ennen lopputulosta: millaista dataa kerätään, miten sitä tulkitaan ja mitä siitä opitaan.
Kun laskentaa lähestytään aktiiviperusteisesti, joudutaan tarkastelemaan omaa toimintaa syvällisemmin. Tämä voi paljastaa tehottomuuksia, kehityskohteita ja uusia mahdollisuuksia vähentää päästöjä. Kulutusperusteinen malli ei useinkaan kykene tähän. Se antaa karkean arvion ja mahdollisia suuntaviivoja päästövähennyksille, mutta ei kerro suoraan, missä ja miten päästöt syntyvät.
Hiilijalanjäljen laskenta on väline, ei tavoite
Lopulta hiilijalanjäljen laskennan tavoite ei ole itse laskenta tai sen lopputulos, vaan toiminnan muutos. Mitä tarkempi ja paremmin kohdennettu lähtödata, sitä vaikuttavampia päätöksiä voidaan tehdä.
Kulutusperusteinen laskenta voi toimia lähtökohtana, mutta matkalla kohti systemaattista ja vaikuttavaa ilmastotyötä on siirryttävä aktiiviperusteiseen tiedonkeruuseen. Sitä kautta päästölaskenta on mahdollista muuttaa vuosiraportoinnista strategiseksi ohjausvälineeksi.
Olisiko aika laskea hiilijalanjälki organisaatiollesi? Ota meihin yhteyttä!
📩 laura.bjork@taigawise.fi 📞 +358 50 305 3984
📩 eetu.raisanen@taigawise.fi 📞 +358 50 313 0969