Reilu viikko sitten saimme Hannan kanssa kunnian osallistua The Climate Reality Project-järjestön Climate Reality Leadership -koulutukseen Pariisissa, kaupungissa, jossa kymmenen vuotta aikaisemmin solmittiin historiallinen Pariisin ilmastosopimus.

Ennen kaikkea nuo kolme päivää jäivät mieleen ihmisten vuoksi. Koko koulutuksen ajan vallitsi mahtava energia, joka muodostui kun 800 ihmistä kokoontui yhteen yhteisen tavoitteen ja kiinnostuksenkohteen vuoksi. Ikimuistoiset päivät pitivät sisällään monia inspiroivia ja herätteleviä puheenvuoroja, keskusteluja ja työpajoja. 

Oivalluksia, yhteistyötä ja toivoa – koulutuksen kohokohtia

Niin Yhdysvaltojen entinen varapresidentti ja The Climate Reality Projectin perustaja Al Gore kuin tutkijat Levke Caesar ja Hans Joachim “John” Schellnhuber veivät omissa puheenvuoroissaan meidät kuulijat takaisin perusasioihin. Puheenvuorot muistuttivat kuulijoita ilmaston todellisesta tämän hetkisestä tilasta ja uskon, ettei kukaan jäänyt pohtimaan, miksi muutosta tarvitaan. 

Laurence Tubiana ja Christiana Figueres, joilla molemmilla oli merkittävä rooli Pariisin ilmastosopimuksen aikaansaamisessa, puolestaan korostivat puheenvuoroissaan yhteistyön voimaa ja toisen asemaan asettumista. Ehkä monen mielestä ne ovat itsestäänselvyyksiä, mutta samalla asioita, jotka niin helposti unohtuvat. Erityisesti tunteita herättävissä keskusteluissa, jollaisia ilmastoasiatkin tuppaavat olemaan, erilaisten näkökulmien aito huomioiminen olisi yhä enemmän tarpeen. 

Myös Camille Étiennen, Clover Hoganin ja Heffa Schückingin esitykset jättivät jäljen ja muistuttivat, mitä aktivismi voi parhaimmillaan olla – kekseliästä, oikeudenmukaista ja väsymätöntä vaikuttamista, joka luo toivoa. 

Ja lopuksi, en voi kirjoittaa koontia koulutuksesta mainitsematta meidän idearikasta pöytäämme, joka koostui eri taustaisista pohjoismaalaisista ihmisistä. Joukossamme oli osaamista niin meri- kuin metsäalalta, julkiselta sektorilta ja yliopistomaailmasta, mainitakseni muutamia. Hitsauduimme yhteen tavalla, jota en osannut näin lyhyessä ajassa odottaa – ja juuri se teki kokemuksesta erityisen. Keskustelumme olivat täynnä uusia ideoita, oivalluksia, erilaisia näkökulmia ja iloa. Uskon vahvasti, että tiemme vielä kohtaavat – jää vain nähtäväksi missä ja milloin. 

Kotiinviemisiä koulutuksesta

Koulutus nostatti mieleen monia uusia ideoita, mutta yksi viesti jäi mieleen ylitse muiden: 

”Kyseessä ei ole pikamatka, vaan maraton.”

Vaikka koulutuksen keskiössä oli globaali ilmastonmuutoksen hillintä, pätee kyseinen lausahdus erinomaisesti myös arkiseen työhömme ja esimerkiksi yritysten ilmastotyöhön. Nopeita oikoteitä ei ole, vaan tärkeintä on aloittaa. Siksipä loppuun vielä koonti, mitä yrityksissä voidaan tehdä ilmaston hyväksi:

✅ Hiilijalanjälkilaskenta – ensimmäisen version ei tarvitse olla täydellinen, sillä laskelmia voidaan tarkentaa vuosien varrella. Mutta ilman lähtötietoa on vaikea suunnitella tehokkaita päästövähennyksiä.
✅ Päästövähennyspolut ja siirtymäsuunnitelmat – vaikuttava ilmastotyö edellyttää suunnitelmallisuutta ja selkeää tiekarttaa, ei vain yksittäisiä tekoja.
✅ CSRD- ja vastuullisuusraportointi – Vaikka Omnibus-ehdotus aiheuttaa tällä hetkellä epävarmuutta, vastuullisuustyön tulee jatkua. Kestävyys- tai vastuullisuusraportointi onkin oiva tapa viestiä sidosryhmille vastuullisuustyöstä – riippumatta velvoitteista. 

Eikä kannata jäädä toimettomaksi uusien aiheiden äärellä tai pelätä sitä, ettei olla valmiita. Me Taigawisella olemme täällä auttamassa – olipa kyseessä hiilijalanjäljen laskeminen, päästövähennystoimet ja -tavoitteet, siirtymäsuunnitelmat tai raportointi, autamme mielellämme!

Laura Björk, yritysvastuun asiantuntija, Taigawise Oy